12. Ehtoollinen - Elämän kehto
Elämän kehto
Valoisina päivinä
elämä saattaa
lahjoillaan yllättää.
Tummempina päivinä
kaipaisi rauhaa,
yhteyttä syvempää.
Polvellaan
se keinuttaa hellästi meitä,
leikitellen
tuudittaa rakkauden teitä.
Siitä
palan kerrallaan, Herrani, hyväksyn.
Toisinaan
se pyörittää villisti meitä,
toisinaan
en voi nähdä valkeuden teitä.
Silti
aina suojaasi suljet särjetyn!
Kaikenlaista eilinen
tuonut on vastaan.
Se saa niin ymmälleen!
Viisas osaa vaieten
hattua nostaa:
ihmettä kerrakseen!
Polvellaan se keinuttaa hellästi meitä,
leikitellen tuudittaa rakkauden teitä.
Siitä palan kerrallaan, Herrani, hyväksyn.
Toisinaan se pyörittää villisti meitä,
toisinaan en voi nähdä valkeuden teitä.
Silti aina suojaasi suljet särjetyn!
Onnellisuus häilyvä
on hento pohja
kestävään aarteeseen.
Parempi on nöyränä
Mestarin kanssa
astella huomiseen.
Polvellaan
se keinuttaa hellästi meitä,
leikitellen
tuudittaa rakkauden teitä.
Siitä
palan kerrallaan, Herrani, hyväksyn.
Toisinaan
se pyörittää villisti meitä,
toisinaan
en voi nähdä valkeuden teitä.
Silti
aina suojaasi suljet särjetyn! ■