3. Synninpäästö - Särkyneet ruukut
Särkyneet ruukut
Vaivamme, tuskamme,
särkyneet haaveemme
Jeesus on nähnyt jo edeltäpäin.
Hän tietää, mitä on
ihmisen elämä,
onhan hän itsekin elänyt näin.
Surumme, syntimme,
vihamme voimasta
kätensä raudalla lävistettiin.
Hän saapui nostamaan
ne, jotka kansastaan
uskoivat Herransa lupauksiin.
Jeesus
on haavamme puhdistanut,
kun
on verensä ristillä vuodattanut.
Särkyneen
astian pelastus on
saapua
ristille luo sovinnon.
Kun ihmisen kivuissa,
vuolaissa virroissa,
kärsimys suureksi jollekin käy,
silloin on auttaja
lähellä, vaikka ei
ruukussa muuta kuin säröjä näy.
Herramme silloinkin
muovailee muruista,
siloittaa savesta, taas ehjän
työn.
Herra on valomme
kuoleman varjoissa
valvoen kanssamme pimeän yön.
Jeesus
on haavamme puhdistanut,
kun
on verensä ristillä vuodattanut.
Särkyneen
astian pelastus on
saapua
ristille luo sovinnon.
Herramme ei anna yhdenkään
nimeensä uskovan joutua
kadotukseen.
Siksi saa riemuiten ylistää se,
joka
turvautuu Jumalan rakkauteen
ikuiseen! ■