6. Päivän virsi - Uskonkipinä
Uskonkipinä
Myrskyn kourissa
sydän turvautuu luonnostaan
johonkin
itseään suurempaan.
Vene tuulessa
alkaa helposti kaipaamaan
satamaan,
kääntelee purjeitaan.
Ihminen,
turvaudu Jumalaan!
Usko
syntyy sydämessä,
Pyhän
Hengen työstä meissä.
Koetuksilla
se hioutuu hiljalleen,
luottamus
Kristukseen.
Jälkeen tuskien
kulkee hengitys uudelleen,
havaitsee
pilvien hälvenneen.
Valo ikuinen
loistaa kutsuen huoneeseen.
Pudottaa
uupuneen polvilleen.
Ihminen,
turvaudu Jumalaan!
Usko
syntyy sydämessä,
Pyhän
Hengen työstä meissä.
Koetuksilla
se hioutuu hiljalleen,
luottamus
Kristukseen.
Kaipauksen
syleilyssä
ja
lapsen hymyilyssä,
metsän
hiljaisessa hämäryydessä,
elämän
hyvyydessä,
ja
surun syvyydessä,
toisen
lämpöisessä läheisyydessä
leimahtaa
uskonkipinä!
Jalokivikin
joutuu polttavaan paineeseen,
kiteytyy
kallion viileyteen.
Usko väkevin
kasvaa haasteiden katveeseen,
asumaan
sykkivään sydämeen.
Ihminen,
turvaudu Jumalaan!
Usko
syntyy sydämessä,
Pyhän
Hengen työstä meissä.
Koetuksilla
se hioutuu hiljalleen,
luottamus
Kristukseen.
Toivo
jyllää keskiössä,
kun
Kristus asuu meissä.
Kivun
keskeltäkin vielä huutaa saan:
tapahtukoon
sinun tahtosi!
Siinä
on voimani. ■