1. Alkulaulu - Luojan kutsu
Luojan kutsu
Tuolla hento sinivuokko
lumen alta jo nousee,
terälehtensä saa. Tuoksuu maa.
Ladon reunan alta peura
herää kasteiseen aamuun.
Puron varrelta jää häviää.
Kaikuu laulu
luomakunnan:
Ilouutinen
läpi ajan
soi
kutsuna Vapahtajan.
Taas
välkkyvän järven ylle
se
kantautuu!
Järven
rannalla ihmettelen,
kun
tuulena yllä veden
nyt
rakkauden Henki liikkuu,
ja
luonto loistoon pukeutuu.
Koski pauhaa ilman rauhaa,
kuten ihmisten joukot,
joka suunnalle kääntyillessään.
Läpi kaiken avaruuden
Luoja rakkaitaan kutsuu
hänen lempeydessään viipymään.
Kaikuu veisu
seurakunnan:
Ilouutinen läpi ajan
soi kutsuna Vapahtajan.
Taas välkkyvän järven ylle
se kantautuu!
Järven rannalla ihmettelen,
kun tuulena yllä veden
nyt rakkauden Henki liikkuu,
ja luonto loistoon pukeutuu.
Kevään kirkkaan sinitaivaan
sekä metsäiset kummut
vesi laineillaan saa heijastaa.
Kaikkialta Luojan valta
ulottuu pilviin asti
ja hän virvoittaa maan armollaan.
Kaikuu halki
taivaanrannan:
Ilouutinen
läpi ajan
soi
kutsuna Vapahtajan.
Taas
välkkyvän järven ylle
se
kantautuu!
Järven
rannalla ihmettelen,
kun
tuulena yllä veden
nyt
rakkauden Henki liikkuu,
ja luonto loistoon pukeutuu. ■